Täytyykö aina pyrkiä olemaan "paras versio itsestään"? Kuka siitä oikeastaan hyötyy? Tällä kertaa Heta pohtii syntyjä syviä flunssan kourissa. Miksi koko maailma kehottaa aina tekemään parhaansa? Eikö ihan totta vähempi riitä?